#4: Hevonen keveni, kirjaimellisesti!

Klippaan Sarpan aina joka talvi, koska se hikoilee todella paljon ja rankemmissa treeneissä S ei jaksa niin ison karvamäärän kanssa tehdä töitä. Hidas hevonen kun on muutenkin, niin en halua hidastaakaan sitä lisää karvalla. Nyt syksyllä kun tuli lämpimämpiä yli 10 asteen lämpötiloja kylmempien säiden jälkeen on S ollut todella vastahakoinen kuumuuttaan liikkumaan. Muutenkin nyt käyn paljon tallilla aamusta, enkä niinkään illasta niin Sarpan ulkoiluaikaa menisi turhaa liikuttamisen jälkeiseen kuivattelemiseen. 

Sara on ollut aina helppo kilpata. Se saattaa vähän jännittää sitä, mutta se kuitenkin jähmettyy vain paikoilleen eikä häsää omiaan. Viime vuonna klippasin sen ekaa kertaa puoliksi päästäkin ja lopputulos oli paljon siistimpi. Klippasin sen samalla lailla kun viime talvenakin eli karvoja jää puoliksi päähän, mahanalusta, jalat, satulanpaikka ja kuvio jommalle kummalle puolelle takaosaan. Jalkoihin Saralla kasvaa aina hirveen pitkät jalkakarvat ja siistin niitä kesälläkin aika ajoin klipperillä. En siis aja niitä karvattomaksi vaan siistin. Paljon helpompi siistiä klipperillä kuin saksilla.

Käytössäni on Delavalin HCP65 johdollinen klipperi. Johtoa en ole koskaan kokenut ongelmaksi, koska Sara ei piittaa vaikka johto osuu sen takapuoleen etuosaa klipatessa ja en juuri muiden hevosia klippaa. Kyseinen kone on todella kallis uutena ostettuna, mutta itse sain sen kaverilta käytettynä ostettua hyvään hintaan.

Olen yrittänyt pitää Saran karvallisena niin pitkään kuin mahdollista, mutta viime viikonloppuna hermot oli jo kuivattelemisesta niin kireenä, että päätin ottaa klipperin käteen. Sunnuntaina aloitin Saran klippaamisen. Klippasin ensimmäisenä pään, koska viimeksi Sara oli rauhotuksen alaisena kun pää klipattiin. Ajattelin Saran jaksavan pään klippauksen kaikista parhaiten kun sen teki ensimmäisenä, eikä viimeisenä kun se on kyllästynyt seisomaan. Odotin pään klippauksessa ilmenevän jotain ongelmia, mutta se onnistui todella hyvin. Välillä Sara käänteli päätä ja halusi katsella joka ilmansuuntaan, mutta se ei haitannut ollenkaan ja annoinkin sille paljon nameja. Sain hevosesta katsottuna klipattua koko vasemman puolen ja oikealta puolelta takaosan kunnes klipperi ei enään leikannut. Soitin isän paikalle ja ihmeteltiin asiaa yhdessä. Mikään ei auttanut ja klipperi ei suostunut leikkaamaan. Lopetettiin klippaaminen ja päätettiin yrittää huomenna uudelleen. Isä kävi terät varooksi teroittamassa ja putsasi klipperin seuraavaa yritystä varten.

Maanantaina yritin uudella innolla uudelleen. Käytössäni on kahdet terät koneeseen, niin teroitimme molemmat teräparit. Kokeilin klipata molemmilla terillä ja sama homma jatkui. Kummatkaan terät eivät taaskaan leikanneet. Kaverillani on myös Delavalin klipperi, joten päätimme kokeilla teriäni siihen koneeseen, jos saisin niin hevosen klipattua loppuun. Terät eivät leikanneet kyseisen koneen kanssa ollenkaan, joten tulimme siihen lopputulokseen, että molemmissa terissä on vikaa. Saran klippaus loppuun siirtyi taas päivällä. En kaverini koneella leikannut Saraa loppuun, koska siinä on erilaiset terät, jotka olisivat tehneet liian erilaisen jäljen.

Tiistaina isä kävi hakemassa uudet terät klipperiin ja lähdin tallille kauhean varasuunnitelman kanssa klippaamaan jo kolmatta kertaa. Varasuunnitelmana oli uusilla terillä klipata kaverini koneella ja jos sekään ei olisi onnistunut, olisin lainannut vielä toiselta kaverilta konetta. Sara oli yhtä kyllästynyt koko touhuun, että se juoksi minua varmaan kymmenen minuuttia tarhassa karkuun täysiä.... Loppujen lopuksi Sara kuitenkin pysähtyi ja käveli luokse. Monesti tulee kyseenalaistettua sen ikää, kun se keksii jotain ihan omia juttuja. Aloitin klippaamisen uusilla terillä ja se toimi. Sain klipattua Saran loppuun ja Sara antoi nätisti klipata, vaikka oli jo kolmas päivä. En voi kuin huokaista ja toivoa, että seuraavalla kerralla klippaus sujuisi paljon helpommin koneen osalta.

#3: Kauhajoen mestaruudet

Kauhajoen Hevoskeskuksella, Kainastolla, pidetään vuosittain lokakuussa este- ja koulukilpailut, joissa ratkotaan Joheka Teamin ja Kauhajoen mestaruudet. Kuulun Jalasjärven ratsastajiin, mutta asun Kauhajoella, niin minulla on oikeus kilpailla Kauhajoen mestaruudesta. Luokat ovat rajattuja eli oikeus osallistua kuhunkin luokkaan riippuu ratsukon edellisistä kilpailutuloksista. Esimerkiksi HeB ei saanut osallistua, jos on saanut HeA yli 58% tuloksen 1-5 tasoilla. Viime kilpailuissani HeA sain tuloksen mikä "kumoaa" osallistumiseni HeB. Kilpailut olivat viime lauantaina eli 13.10. Ohjelmana oli HeA FEI:n kenttäkilpailuohjelma 1* A 2015. Olen mennyt kyseisen HeA ennemminkin, viime vuonna Isocupin osakilpailuna Kurikassa. Silloin kilpailut menivät todella huonosti: olin opetellut rataa väärin ja olin myöhässä kilpailuista. Se oli silloin omaa mokaani, koska päätin kilpailla omaa terveyttäni uhaten kuumeessa. Tällä kertaa tavoitteeni oli lähteä parantamaan kyseistä tulosta.

Sara on ollut ratsastaessa pidemmän aikaa hyvä, mutta nyt noin viikon ollut vähän huonompi. Olen ajatellut sään olevan yksi tekijä, koska lämpötilavaihtelut ovat olleet suuria. Sara hikoilee treenissä herkästi ja paksun talvikarvan kanssa vielä enemmän. Kun lämpötilat ovat olleet yli 10 astetta, on sillä ollut todella lämmin. Sara ei ole yksinkertaisesti jaksanut ja ratsastuksessa tasaisuus on ollut hukassa. Ajattelin mielessäni jopa perua kilpailut sen takia. Päätin kuitenkin unohtaa ajatukseni ja lähdimme kilpailemaan. 

Starttini oli vasta klo. 13.30, joten letitin Saran vasta ennen kilpailuja. Tulin tallille yhdentoista maissa ja sainkin yhdesta ihanasta tytöstä apua tallilla. Laitoin tavaroita kasaan, jonka jälkeen rupesin letittämään Saraa. Samalla kun letitin niin tämä tyttö harjasi ja puunasi Saran. Kauhajoen Hevoskeskus on Repolan tallilta vain kymmenen minuutin ajomatkan päässä niin lähdimme ajelemaan kilpailupaikalle joskus klo. 12.20. Perille saavuttuamme kävin ensimmäisenä katsomassa, että hevonen on ok ja olihan se. Sara tyytyväisenä söi kopissa heiniä ja se ei oikein ikinä syö heiniä kopissa, varsinkaan jos se on yksin. Kävin ilmottautumassa, jonka jälkeen otimme hevosen pois kopista ja varustimme sen. Omien vaatteiden vaihdon jälkeen hyppäsin selkään ja lähdin verryttelemään. 

Verryttelin käynnissä ylitaivuttelemalla molempiin suuntiin ja tein muutamat pohkeeväistöt. Sama homma jatkui ravissa, jonka jälkeen verryttelin laukan. Laukassa tein pitkillä sivuilla muutamia kaarevia teitä vastalaukkatehtäviin valmistellen. Annoin pitkät ohjat ja annoin Saran hetken kävellä ja hengähtää kun kertasin itse ohjelman. Hengähdyksen jälkeen otin ravissa muutamat pohkeenväistöt ja kaaret, sekä jotain keskiravia hakevia lävistäjiä. Keskiravissa ei oikein ollut mitään menoa ja meininkiä, tuntui kuin Sara olisi vain nukkunut. Laukassa tein vielä voltteja ja kolmikaarista kiemurauraa.  Kiemuraurat menivät ihan hyvin, ei tullut onneksi vaihtoja ollenkaan. Saran vastalaukka on parantunut jo paljon, mutta siinä on kuitenkin vielä parantamisen varaa. 

Radalle kun pääsimme jännitti Sara todella paljon tuomaripäätyä. Otin laukan ja yritin ratsastaa sitä laukassa ympyrällä rennoksi. Otin ravia, vaihdoin suuntaa ja meinasin pyöriä toiseenkin suuntaan päädyssä laukassa. Aika kuitenkin meinasi loppua kun tuomari jo kilisti kelloa. Kerkesin jopa stressaamaan, etten kerkeä aloittamaan ennenkuin se viheltää meidät radalta pois. Sen takia Sara ei ollut kuulolla kun aloitin ohjelman. Olisi pitänyt vain ratsastaa se rauhassa kuulolle ja aloittaa sitten vasta. Radalla ei löytynyt tasaisuutta mutta välillä tuli ihan hyviä pätkiä. Huonoimmat pohkeenväistöt esitettiin radalla, mitä ennemmin ollaan tehty. Käyntiosuus meni kuitenkin yllättävän hyvin ja saimmekin siitä seiskan! Saran kanssa käynti on ollut aina vaikeaa, kotona se ei ole meinannut kävellä kunnolla ja kilpailuissa radalla se taas kiirehtii. Nyt se oli kuitenkin käynnissä rento ja letkeempi kuin ennemmin. Laukassa radalla oli kuitenkin hankaluuksia. Päätyyn piti tehdä 15 metrin voltti, mutta Sara yritti puskea volttia isommaksi. Kiemuraurat meni ihan hyvin, ei tullut vaihtoja. Laukassa suuntaa vaihdettiin lävistäjällä, niin että lävistäjä loppuu toiseksi viimeiseen kirjaimeen ja viimeinen kirjainväli mennään vastalaukkaa. Kaikenlisäksi lävistäjät piti mennä keskilaukkaa. Lävistäjillä keskilaukassa S on hyvin kontroilloimaton ja lähtee paineleen pää pilvis miten huvittaa, niin voitte vain kuvitella miltä vastalaukkapätkät näytti. 

Radalta tullessani ilmeeni oli varmasti hyvin pettynyt ja totesinkin ääneen, ettei mitään kontrollia ja oli huono rata. Myöhemmin äiti tuli luokseni ja naureskeli, että olen luokan johdossa. Olin aivan puulla päähän lyöty, että miten se on mahdollista? Loppujen lopuksi sijoituimme  toisiksi prosentein 61,522% ja voitimme Kauhajoen seniorien mestaruuskultaa! Kokonaisuudessaan jäi vähän sekavat fiilikset, mutta silti olin onnellinen. Nyt on tämän kauden viimeiset kilpailut käytynä ja saamme keskittyä treenaamiseen. Seuraavana viikonloppuna eli 19.-20.10. on Pajulan Sannan tehovalmennusviikonloppu ja seuraavat aluevalmennukset Kokkolassa on 10.-11.11. Tällä viikolla tulee vielä tieto aluevalmennuksien "ryhmästä" eli pääsenkö B, B-kehitykseen, A tai A-kehitykseen.

Joko sinulla on kilpailukausi päätöksessa vai onko kilpailuja vielä tulossa?

#2: Aluevalmennusrengas ja katsastukset

Kun itse päätin lähteä hakemaan Pohjanmaan kouluratsastuksen aluevalmennusrenkaaseen, tuli mieleeni paljon kysymyksiä. Missä ne pidetään? Kuka on valmentaja? Kuinka moni pääsee aluevalmennusrenkaaseen? Kuinka usein valmennukset järjestetään? Yritin etsiä asiaan liittyviä blogipostauksia tai edes keskustelupalstojen keskusteluja, tuloksetta. Suurimpaan osaan kysymyksistä vastaus löytyi Suomen Ratsastajainliiton sivuilta. Osaan kysymyksistä etsin vastauksia kysymällä esim. valmentajaltani. Kuitenkin osaan kysymyksistä en saanut vastausta, ennenkuin osallistuin aluevalmennusrenkaan katsastuksiin 21.9.-22.9. Kokkolassa Kvikantin ratsutilalla. 

Suomen Ratsastajainliitto järjestää vuosittain maajoukkue- ja aluevalmennusta. Aluevalmennukseen haetaan heinä-elokuussa internetissä olevalla hakulomakkeella. Hakeminen on tehty hakulomakkeen ansiosta helpoksi. Hakulomakkeessa kysytään mm. hevosen tasoa, ratsastajan tasoa, sekä kilpailutuloksia. Hakijoista valitaan ratsukot, jotka kutsutaan osallistumaan katsastuksiin. Esimerkiksi minut lisättiin keskusteluryhmään facebookin puolella, mihin lisättiin kaikki, jotka valittiin Pohjanmaan aluevalmennuskatsastuksiin. Sen jälkeen itse piti huolehtia, että ilmottautuu katsastuksiin ennen viimeistä ilmottautumispäivää. Kaikkiin aluevalmennuksiin ilmottaudutaan KIPA'n kautta, joka on mielestäni kätevää KIPA'n ajoittaisesta takkuamisesta huolimatta.

Jokaisella alueella on oma aluevalmentajansa. Pohjanmaan aluevalmentajana toimii Anu Korppoo. Aluevalmennukset ja katsastukset ovat kaksipäiväisiä. Kun niihin sitoutuu, niistä voi olla pois vain eläinlääkärin- tai lääkärintodistuksella. Aluevalmennuksien aikana joko perjantaina tai lauantaina on iltaisin tarjolla teoriaa. Katsastuksien aikaan teoriaa ei ollut, mutta meille ilmoitettiin seuraavalla kerralla olevan teoriaa ja ruokailua.

Olin todella innoissani päästessäni osallistumaan katsastuksiin. Olen aina haaveillut, kuinka pääsisin joskus oman hevoseni kanssa useamman päivän kestävään reissuun. Nyt se oli toteutumassa. Katsastuksiin ei kuitenkaan niin vain mennä, vaan se vaatii järjestelyitä monelta kantilta. Ilmottautuminen katsastuksiin oli vasta ensimmäinen asia. Sen jälkeen piti hoitaa oma ja hevosen majoittautuminen. Hevosen majoituksen kyseleminen oli tehty helpoksi: valmennuksen kutsussa oli ilmoitettu puhelinnumero mistä voi kysellä hevoselle karsinapaikkaa. Karsinapaikkaa kun kysyy, on hyvä kysyä samalla mitä siihen kuuluu. Esimerkiksi joissakin paikoissa karsinapaikkaan kuuluu heinä, joissakin taas ei. Kvikantin ratsutilalla ei karsinapaikkaan kuulunut heinä, joten piti itse miettiä kuinka paljon heinää hevonen tulee tarvitsemaan kahden päivän aikana. Onneksi karsinapaikkaan kuitenkin kuului ruokinnat, mikä helpottaa omaa ajankäyttämistä. 

Päätimme äidin kanssa yöpyä Kokkolan Sokos Hotel Kaarlessa. Itselleni ei tuottanut ongelmaa miettiä kuka tulisi mukaani auttamaan ja kuinka hoidan hevosen kuljetuksen Kokkolaan. Äiti ilmoitti heti, että aikoo tulla mukaani ja itselläni on BE-kortti plakkarissa, niin pystyn itse kuljettamaan hevoseni. Meillä on henkilöauto + traileriyhdistelmä, joka mahdollisti meidän kulkemisen Kokkolan keskustassa ja siellä yöpymisen. Saimme kätevästi vain jättää trailerin tallille parkkiin.

Perjantaina ensimmäinen katsastukseni oli klo. 17.00. Aika oli ihanteellinen meille, koska ei tarvinnut kauhean varahin herätä ja lähteä. Lähdimme tallilta noin klo. 13.00 ja matkaan meni arvioitu aika eli noin kolme tuntia. Matka sujui hyvin, eikä ollut ongelmia. Tallille päästyämme meille tallilaiset esitteli paikkoja ja samalla etsimme Annikaa, joka pitää Kvikantin ratsutilaa. Annikan löydettyämme toimme Sarpan karsinaan ja aloimme kantaa tavaroita paikoilleen. Kvikantilla oli kokonaisuudessaan todella kivat puitteet, vaikka maneesi olikin suhteellisen pieni. Oli myös positiivista kuinka iloista porukkaa tallilla oli vastassa: kaikilta kehtasi pyytää apua ja kaikki olivat valmiina heti hymyssä suin auttamassa. S asettui tallilla heti kodikseen ja oli rauhallinen oma itsensä. Oli kiva kun sai jännittää kaikkea muuta, kuin sitä miten S sielä tallilla tulee pärjäämään.

Menin hyvissä ajoin kävelemään maneesiin Saran kanssa. Kyseessä on kuitenkin iäkkäämpi hevonen ja emme ole kuljettaneet ikinä noin pitkää matkaa Saraa, niin ajattelin pidempien alkukäyntien tekevän hyvää. Ennen valmennuksen alkua hevonen piti verrytellä. Verryttelin Saran kuten normaalistikin kotona: eteen alas ja paljon taivutuksia suunnasta toiseen, joka asellajissa. Sara tuntui ihan hyvältä, eikä ollut moksiskaan vähän pidemmästä kuljetuksesta. Perjantain valmennuksessa meitä oli kolme ratsukkoa. Valmennuksen alussa Anu kyseli meiltä nimiä, tasoa ja tavoitteita. Samalla meille jaettiin kuulokkeita, joiden avulla kuulimme Anun äänen, eikä Anun tarvinnut huutaa. Pihalla satoi kaatamalla vettä ja maneesin katto rapisi lujaa - ilman kuulokkeita emme olisi kuulleet Anun ohjeita. Valmennus aloitettiin työskentelemällä käynnissä. Pitkällä sivulla tehtiin pohkeenväistöä: väistettiin hevosen pyllyä uralta keskelle maneesia. Myöhemmin tehtävä tehtiin muuten samallalailla, mutta pitkän sivun jälkeen sai itsenäisesti ravailla ja tehdä voltteja. Pitkällä sivulla ennen väistöä oli tärkeää hevonen ratsastaa hyvin kulman läpi, saada uusi asetus läpi ja sitten vasta ruveta väistättämään. Teimme samaa hommaa ravissa ja tehtävät sujui meidän osalta hyvin. Kunhan muistin ratsastaa heti valmistellen kulmaan ratsastamista varten, tehtävät sujuivat ja S oli todella hyvä. Saralle ristiaskeleet ovat tosi helppoja, vaikka niissä on se ongelma, että se jää helposti liian hitaaksi. Laiska hevonen ja hidastavat liikkeet ovat välillä haastava yhtälö. Laukkaa teimme vain ympyrällä kaikki kolme yhtäaikaa. Lopuksi Anu antoi vielä jokaiselle ratsukolle yksityisesti loppupalautteen. Perjantain valmennuksen jälkeen olin ihan luottavaisin mielin: meillä ei ollut mitään hätää. Uuteen asiaan kun ryhtyy saattaa usko itseen loppua ja ajatella olevansa liian huono, mutta tajusin sen onneksi olevan pian ihan hölmö ajatus.

Perjantaina valmennuksen jälkeen hoidimme Saran ja kylmäsin sen jalat. Katsoimme kaiken olevan ok ja lähdimme suuntaamaan kohti hotelliamme. Hotellilla kävimme suihkussa ja laittauduimme, jonka jälkeen lähdimme äidin kanssa syömään. Hotellin alakerrassa oli Amarillo, joka sattuu olemaan yksi lempiravintoloistani. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin menemme syömään, koska sinne oli lyhyt kävellä ja tiesi saavansa hyvää ruokaa.

Lauantaina herätys oli jo kuudelta. Menimme hotellin aamupalalle heti kun sinne pääsi, jonka jälkeen lähdimme tallille. Tallilla Sara tuli iloisena höristen vastaan ja sillä ei ollut mitään hätää. Tamma oli ihan normaali oma itsensä kun laitoin sitä kuntoon. Emme ole olleet kuin kerran vai kaks yön yli reissussa ja silloinkin on ollut tuttu kaveri mukana, joten jännitin kuinka S käyttäytyy. Varasin aamulle taas enemmän aikaa, että kerkeisin kävellä pidemmän aikaa. Sara oli kuitenkin seissyt karsinassa jostain kuudesta eteenpäin ja vielä silloin oli öisin hienoa keliä, että kotona ne olivat vielä yötä olleet pihalla. Valmennus alkoi jo aamulla klo. 8.15. Verkkasin Saran taas samallalailla ja kävelin pitkään. Tällä kertaa menin kangilla, kun perjantaina menin pelkällä suoralla kumilla. Valmennus pidettiin pihalla, kun aamulla vielä keli sen salli. Nyt meitä oli vain kaksi ratsukkoa valitettavan sairastapauksen vuoksi. Valmennuksessa keskityttiin siirtymisiin ja pysähdyksiin. Ensin teimme käynnissä uraa pitkin pysähdyksiä, jonka jälkeen teimme tehtävänä nelikaarista kiemurauraa, jossa tehtiin pysähdys aina kun suoristimme ennen keskihalkaisiaa. Kiemurauran ulkopuolella saimme taas itsenäisesti ravailla ja tehdä mitä halusimme. Tehtävä sujui hyvin, mutta pysähdykset eivät ole meidän vahvuuksia. Joillekkin hevosille se on luonnollista pysähtyä tasajaloin, mutta Saralle se on jopa haasteellista. Pysähdykset pitää osata ratsastaa niin hyvin, että saa sen tasajaloin. Lopuksi tulimme myös kiemurauraa ravissa ja laukan teimme taas samallalailla kuin perjantaina eli ympyrällä. Muutaman lävistäjän tulimme myös keskiravia hakien.

Kaikki kuvat © Minna Etelämäki

Kaiken kaikkiaan molemmat valmennuspäivät menivät paremmin kuin osasin toivoa. Teimme kivoja tehtäviä ja tykästyin Anun tyyliin opettaa. Loppupalautteemme oli positiivinen. Sain kehuja, että minulla on oikeanlainen ajatus siitä kuinka Saraa tulisi ratsastaa ja mihin sen kanssa pyrin. Sain myös kotivalmentajalleni Pajulan Sannalle kertoa meidän tehneen hyvää työtä. Anu kehui myös Saran olevan kiva hevonen, joka kuitenkin tarvitsisi liikkeisiin irtonaisuutta enemmän. Sen takia saimmekin kotiläksyksi tehdä vastalaukkaa, avoja ja sulkuja yms irtonaisuutta lisääviä liikkeitä. Viikonlopun jälkeen olin enemmän intoa täynnä ja odotin jo seuraavaa kertaa joka on nyt kuukauden päästä, marraskuussa. Valmennuksen jälkeen lähdimme ajamaan kotiin myrskyä uhmaten. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja pääsimme kotiin turvallisesti.

Aluevalmennusrenkaaseen pääsystä meille ilmoitettiin meidä facebook ryhmässä mistä aiemmin jo mainitsin. Tulokset eivät kuitenkaan tulleet kauhean äkkiä ja kyselinkin Pohjanmaan alueen vastaavalta joka kyseiset valmennukset järjestää, että mikä tilanne oli. Sain häneltä jo positiivista suuntaa, että olemme päässeet, mutta Anu kuitenkin kertoi lopulliset tulokset. Marraskuusta eteenpäin valmennukset ovat noin kerran kuussa ja niistä teen postauksia, niin nyt on hyvää aikaa vaikuttaa missä muodossa ja miten niitä lähden toteuttamaan.

Oletko sinä ollut joskus aluevalmennuksissa? Tai oletko joskus harkinnut hakemista?

#1: Mistä kaikki alkoi?

Kirjoitin aikoinaan noin viitisen vuotta blogia, joka kertoi harrastuksestani ja myös yleisesti ottaen elämästäni. Kyseinen blogi on vieläkin näkyvillä, mutta halusin tälläkertaa aloittaa kirjoittamisen puhtaalta pöydältä. Vanhan blogin kirjoittaminen jäi lukion ja lukion jälkeisen työelämän takia. Silloin en koennut blogin kirjoittamista niin tärkeäksi, että olisin halunnut arkeeni yhdistää niin monta asiaa. Nyt kuitenkin asiaan tulee muutos.

Tällä hetkellä en ole töissä. Päätin lopettaa työt ja nyt talvikauden panostaa omaan harrastukseeni. Keväällä olisi tarkoitus hakea johonkin opiskelemaan, mutta vielä en tiedä minne. Aika näyttää mikä tilanne on keväällä, mutta talvi mennään nyt hevosen kanssa treenaten. En ole ikinä panostanut harrastukseeni, kun mitä panostan nyt ja aion panostaa. Talven jälkeen saakin huomata kuinka se tuottaa tulosta ja kokeeko panostamisen itse olleen loppujen lopuksi hyvä päätös.

Jalasjärven seuramestaruusvoitto HeA 2017, kuva © Minna Etelämäki

Päätin hakea Pohjanmaan aluevalmennusrinkiin keskusteltuani asiasta valmentajani ja vanhempieni kanssa. Sain heiltä rohkaisua lähteä yrittämään ja Kokkolassa olleiden katsastuksien jälkeen tulimme valituksi! On ihanaa kun on ympärillä tukea ja ihmisiä jotka jaksavat uskoa meihin, vaikkei itse siihen välttämättä aina uskoisikaan. Kaikenlisäksi olen miettinyt valmentajani rinnalle ainakin toista valmentajaa. Sanna Pajula valmentaa meitä viikottain ja meidän yhteistyö toimii todella hyvin. Kuitenkin välillä kaipaisi muunkin valmentajan mielipiteitä meistä, koska monesti valmentajat kiinnittävät erilailla asioihin huomiota. Nyt aluevalmennuksien myötä meidän valmentajana toimii myös Anu Korppoo. Tykkään molempien tyylistä opettaa ja odotan innoissani mitä talvi tuo tullessaan heidän kanssaan.

Jalasjärvellä käy myös valmentajia, joiden valmennuksia olen harkinnut. Esimerkiksi Artsin Mirja on vanha tuttu monen vuoden takaa. En vain kuitenkaan ole saanut aikaiseksi lähteä Jalasjärvelle valmennuksiin, vaikka täältä Kauhajoelta kuljenkin sielä maneesilla. Ehkä nyt talven aikana voisin ottaa itseäni niskasta kiinni ja käydä edes kerran Artsin tunnilla. Muitakin valmentajia käy sielä, mutta Artsi on oikeastaan ainoa jota olen tosissani harkinnut.

Jalasjärven koulukilpailut 1-taso 9.8.-18 HeB luokkavoitto, kuva © Minna Etelämäki

Lauantaina on vielä kauden viimeiset kilpailut edessä: Kauhajoen mestaruudet. Menemme vain yhden luokan, joka on HeA. Olisi ollut kiva mennä HeB myös lämmittelynä ennen A'ta, mutta luokan rajaamisen takia emme voi osallistua siihen. Luokassa HeA kilpailen Kauhajoen mestaruudesta. Kilpailut tuomaroi Taina Mansikkamäki ja ohjelma on HeA FEI:n kenttäkilpailuohjelma 1* A 2015. Odotan kilpailuja innolla, koska olemme kyseisen ohjelman menneet reilu vuosi sitten. On kiva nähdä onko ohjelman suoritus parempi tälläkertaa ja mitä mieltä tuomari on meistä. 

Aluevalmennuksiin liittyen on tulossa postausta ja muutama muukin jo puoliksi valmiina. Onko teillä toiveita kuinka lähden postauksia toteuttamaan? Ideoita?