Kun itse päätin lähteä hakemaan Pohjanmaan kouluratsastuksen aluevalmennusrenkaaseen, tuli mieleeni paljon kysymyksiä. Missä ne pidetään? Kuka on valmentaja? Kuinka moni pääsee aluevalmennusrenkaaseen? Kuinka usein valmennukset järjestetään? Yritin etsiä asiaan liittyviä blogipostauksia tai edes keskustelupalstojen keskusteluja, tuloksetta. Suurimpaan osaan kysymyksistä vastaus löytyi Suomen Ratsastajainliiton sivuilta. Osaan kysymyksistä etsin vastauksia kysymällä esim. valmentajaltani. Kuitenkin osaan kysymyksistä en saanut vastausta, ennenkuin osallistuin aluevalmennusrenkaan katsastuksiin 21.9.-22.9. Kokkolassa Kvikantin ratsutilalla.
Suomen Ratsastajainliitto järjestää vuosittain maajoukkue- ja aluevalmennusta. Aluevalmennukseen haetaan heinä-elokuussa internetissä olevalla hakulomakkeella. Hakeminen on tehty hakulomakkeen ansiosta helpoksi. Hakulomakkeessa kysytään mm. hevosen tasoa, ratsastajan tasoa, sekä kilpailutuloksia. Hakijoista valitaan ratsukot, jotka kutsutaan osallistumaan katsastuksiin. Esimerkiksi minut lisättiin keskusteluryhmään facebookin puolella, mihin lisättiin kaikki, jotka valittiin Pohjanmaan aluevalmennuskatsastuksiin. Sen jälkeen itse piti huolehtia, että ilmottautuu katsastuksiin ennen viimeistä ilmottautumispäivää. Kaikkiin aluevalmennuksiin ilmottaudutaan KIPA'n kautta, joka on mielestäni kätevää KIPA'n ajoittaisesta takkuamisesta huolimatta.
Jokaisella alueella on oma aluevalmentajansa. Pohjanmaan aluevalmentajana toimii Anu Korppoo. Aluevalmennukset ja katsastukset ovat kaksipäiväisiä. Kun niihin sitoutuu, niistä voi olla pois vain eläinlääkärin- tai lääkärintodistuksella. Aluevalmennuksien aikana joko perjantaina tai lauantaina on iltaisin tarjolla teoriaa. Katsastuksien aikaan teoriaa ei ollut, mutta meille ilmoitettiin seuraavalla kerralla olevan teoriaa ja ruokailua.
Jokaisella alueella on oma aluevalmentajansa. Pohjanmaan aluevalmentajana toimii Anu Korppoo. Aluevalmennukset ja katsastukset ovat kaksipäiväisiä. Kun niihin sitoutuu, niistä voi olla pois vain eläinlääkärin- tai lääkärintodistuksella. Aluevalmennuksien aikana joko perjantaina tai lauantaina on iltaisin tarjolla teoriaa. Katsastuksien aikaan teoriaa ei ollut, mutta meille ilmoitettiin seuraavalla kerralla olevan teoriaa ja ruokailua.
Olin todella innoissani päästessäni osallistumaan katsastuksiin. Olen aina haaveillut, kuinka pääsisin joskus oman hevoseni kanssa useamman päivän kestävään reissuun. Nyt se oli toteutumassa. Katsastuksiin ei kuitenkaan niin vain mennä, vaan se vaatii järjestelyitä monelta kantilta. Ilmottautuminen katsastuksiin oli vasta ensimmäinen asia. Sen jälkeen piti hoitaa oma ja hevosen majoittautuminen. Hevosen majoituksen kyseleminen oli tehty helpoksi: valmennuksen kutsussa oli ilmoitettu puhelinnumero mistä voi kysellä hevoselle karsinapaikkaa. Karsinapaikkaa kun kysyy, on hyvä kysyä samalla mitä siihen kuuluu. Esimerkiksi joissakin paikoissa karsinapaikkaan kuuluu heinä, joissakin taas ei. Kvikantin ratsutilalla ei karsinapaikkaan kuulunut heinä, joten piti itse miettiä kuinka paljon heinää hevonen tulee tarvitsemaan kahden päivän aikana. Onneksi karsinapaikkaan kuitenkin kuului ruokinnat, mikä helpottaa omaa ajankäyttämistä.
Päätimme äidin kanssa yöpyä Kokkolan Sokos Hotel Kaarlessa. Itselleni ei tuottanut ongelmaa miettiä kuka tulisi mukaani auttamaan ja kuinka hoidan hevosen kuljetuksen Kokkolaan. Äiti ilmoitti heti, että aikoo tulla mukaani ja itselläni on BE-kortti plakkarissa, niin pystyn itse kuljettamaan hevoseni. Meillä on henkilöauto + traileriyhdistelmä, joka mahdollisti meidän kulkemisen Kokkolan keskustassa ja siellä yöpymisen. Saimme kätevästi vain jättää trailerin tallille parkkiin.
Perjantaina ensimmäinen katsastukseni oli klo. 17.00. Aika oli ihanteellinen meille, koska ei tarvinnut kauhean varahin herätä ja lähteä. Lähdimme tallilta noin klo. 13.00 ja matkaan meni arvioitu aika eli noin kolme tuntia. Matka sujui hyvin, eikä ollut ongelmia. Tallille päästyämme meille tallilaiset esitteli paikkoja ja samalla etsimme Annikaa, joka pitää Kvikantin ratsutilaa. Annikan löydettyämme toimme Sarpan karsinaan ja aloimme kantaa tavaroita paikoilleen. Kvikantilla oli kokonaisuudessaan todella kivat puitteet, vaikka maneesi olikin suhteellisen pieni. Oli myös positiivista kuinka iloista porukkaa tallilla oli vastassa: kaikilta kehtasi pyytää apua ja kaikki olivat valmiina heti hymyssä suin auttamassa. S asettui tallilla heti kodikseen ja oli rauhallinen oma itsensä. Oli kiva kun sai jännittää kaikkea muuta, kuin sitä miten S sielä tallilla tulee pärjäämään.
Menin hyvissä ajoin kävelemään maneesiin Saran kanssa. Kyseessä on kuitenkin iäkkäämpi hevonen ja emme ole kuljettaneet ikinä noin pitkää matkaa Saraa, niin ajattelin pidempien alkukäyntien tekevän hyvää. Ennen valmennuksen alkua hevonen piti verrytellä. Verryttelin Saran kuten normaalistikin kotona: eteen alas ja paljon taivutuksia suunnasta toiseen, joka asellajissa. Sara tuntui ihan hyvältä, eikä ollut moksiskaan vähän pidemmästä kuljetuksesta. Perjantain valmennuksessa meitä oli kolme ratsukkoa. Valmennuksen alussa Anu kyseli meiltä nimiä, tasoa ja tavoitteita. Samalla meille jaettiin kuulokkeita, joiden avulla kuulimme Anun äänen, eikä Anun tarvinnut huutaa. Pihalla satoi kaatamalla vettä ja maneesin katto rapisi lujaa - ilman kuulokkeita emme olisi kuulleet Anun ohjeita. Valmennus aloitettiin työskentelemällä käynnissä. Pitkällä sivulla tehtiin pohkeenväistöä: väistettiin hevosen pyllyä uralta keskelle maneesia. Myöhemmin tehtävä tehtiin muuten samallalailla, mutta pitkän sivun jälkeen sai itsenäisesti ravailla ja tehdä voltteja. Pitkällä sivulla ennen väistöä oli tärkeää hevonen ratsastaa hyvin kulman läpi, saada uusi asetus läpi ja sitten vasta ruveta väistättämään. Teimme samaa hommaa ravissa ja tehtävät sujui meidän osalta hyvin. Kunhan muistin ratsastaa heti valmistellen kulmaan ratsastamista varten, tehtävät sujuivat ja S oli todella hyvä. Saralle ristiaskeleet ovat tosi helppoja, vaikka niissä on se ongelma, että se jää helposti liian hitaaksi. Laiska hevonen ja hidastavat liikkeet ovat välillä haastava yhtälö. Laukkaa teimme vain ympyrällä kaikki kolme yhtäaikaa. Lopuksi Anu antoi vielä jokaiselle ratsukolle yksityisesti loppupalautteen. Perjantain valmennuksen jälkeen olin ihan luottavaisin mielin: meillä ei ollut mitään hätää. Uuteen asiaan kun ryhtyy saattaa usko itseen loppua ja ajatella olevansa liian huono, mutta tajusin sen onneksi olevan pian ihan hölmö ajatus.
Perjantaina valmennuksen jälkeen hoidimme Saran ja kylmäsin sen jalat. Katsoimme kaiken olevan ok ja lähdimme suuntaamaan kohti hotelliamme. Hotellilla kävimme suihkussa ja laittauduimme, jonka jälkeen lähdimme äidin kanssa syömään. Hotellin alakerrassa oli Amarillo, joka sattuu olemaan yksi lempiravintoloistani. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin menemme syömään, koska sinne oli lyhyt kävellä ja tiesi saavansa hyvää ruokaa.
Lauantaina herätys oli jo kuudelta. Menimme hotellin aamupalalle heti kun sinne pääsi, jonka jälkeen lähdimme tallille. Tallilla Sara tuli iloisena höristen vastaan ja sillä ei ollut mitään hätää. Tamma oli ihan normaali oma itsensä kun laitoin sitä kuntoon. Emme ole olleet kuin kerran vai kaks yön yli reissussa ja silloinkin on ollut tuttu kaveri mukana, joten jännitin kuinka S käyttäytyy. Varasin aamulle taas enemmän aikaa, että kerkeisin kävellä pidemmän aikaa. Sara oli kuitenkin seissyt karsinassa jostain kuudesta eteenpäin ja vielä silloin oli öisin hienoa keliä, että kotona ne olivat vielä yötä olleet pihalla. Valmennus alkoi jo aamulla klo. 8.15. Verkkasin Saran taas samallalailla ja kävelin pitkään. Tällä kertaa menin kangilla, kun perjantaina menin pelkällä suoralla kumilla. Valmennus pidettiin pihalla, kun aamulla vielä keli sen salli. Nyt meitä oli vain kaksi ratsukkoa valitettavan sairastapauksen vuoksi. Valmennuksessa keskityttiin siirtymisiin ja pysähdyksiin. Ensin teimme käynnissä uraa pitkin pysähdyksiä, jonka jälkeen teimme tehtävänä nelikaarista kiemurauraa, jossa tehtiin pysähdys aina kun suoristimme ennen keskihalkaisiaa. Kiemurauran ulkopuolella saimme taas itsenäisesti ravailla ja tehdä mitä halusimme. Tehtävä sujui hyvin, mutta pysähdykset eivät ole meidän vahvuuksia. Joillekkin hevosille se on luonnollista pysähtyä tasajaloin, mutta Saralle se on jopa haasteellista. Pysähdykset pitää osata ratsastaa niin hyvin, että saa sen tasajaloin. Lopuksi tulimme myös kiemurauraa ravissa ja laukan teimme taas samallalailla kuin perjantaina eli ympyrällä. Muutaman lävistäjän tulimme myös keskiravia hakien.
Kaiken kaikkiaan molemmat valmennuspäivät menivät paremmin kuin osasin toivoa. Teimme kivoja tehtäviä ja tykästyin Anun tyyliin opettaa. Loppupalautteemme oli positiivinen. Sain kehuja, että minulla on oikeanlainen ajatus siitä kuinka Saraa tulisi ratsastaa ja mihin sen kanssa pyrin. Sain myös kotivalmentajalleni Pajulan Sannalle kertoa meidän tehneen hyvää työtä. Anu kehui myös Saran olevan kiva hevonen, joka kuitenkin tarvitsisi liikkeisiin irtonaisuutta enemmän. Sen takia saimmekin kotiläksyksi tehdä vastalaukkaa, avoja ja sulkuja yms irtonaisuutta lisääviä liikkeitä. Viikonlopun jälkeen olin enemmän intoa täynnä ja odotin jo seuraavaa kertaa joka on nyt kuukauden päästä, marraskuussa. Valmennuksen jälkeen lähdimme ajamaan kotiin myrskyä uhmaten. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja pääsimme kotiin turvallisesti.
Aluevalmennusrenkaaseen pääsystä meille ilmoitettiin meidä facebook ryhmässä mistä aiemmin jo mainitsin. Tulokset eivät kuitenkaan tulleet kauhean äkkiä ja kyselinkin Pohjanmaan alueen vastaavalta joka kyseiset valmennukset järjestää, että mikä tilanne oli. Sain häneltä jo positiivista suuntaa, että olemme päässeet, mutta Anu kuitenkin kertoi lopulliset tulokset. Marraskuusta eteenpäin valmennukset ovat noin kerran kuussa ja niistä teen postauksia, niin nyt on hyvää aikaa vaikuttaa missä muodossa ja miten niitä lähden toteuttamaan.
Menin hyvissä ajoin kävelemään maneesiin Saran kanssa. Kyseessä on kuitenkin iäkkäämpi hevonen ja emme ole kuljettaneet ikinä noin pitkää matkaa Saraa, niin ajattelin pidempien alkukäyntien tekevän hyvää. Ennen valmennuksen alkua hevonen piti verrytellä. Verryttelin Saran kuten normaalistikin kotona: eteen alas ja paljon taivutuksia suunnasta toiseen, joka asellajissa. Sara tuntui ihan hyvältä, eikä ollut moksiskaan vähän pidemmästä kuljetuksesta. Perjantain valmennuksessa meitä oli kolme ratsukkoa. Valmennuksen alussa Anu kyseli meiltä nimiä, tasoa ja tavoitteita. Samalla meille jaettiin kuulokkeita, joiden avulla kuulimme Anun äänen, eikä Anun tarvinnut huutaa. Pihalla satoi kaatamalla vettä ja maneesin katto rapisi lujaa - ilman kuulokkeita emme olisi kuulleet Anun ohjeita. Valmennus aloitettiin työskentelemällä käynnissä. Pitkällä sivulla tehtiin pohkeenväistöä: väistettiin hevosen pyllyä uralta keskelle maneesia. Myöhemmin tehtävä tehtiin muuten samallalailla, mutta pitkän sivun jälkeen sai itsenäisesti ravailla ja tehdä voltteja. Pitkällä sivulla ennen väistöä oli tärkeää hevonen ratsastaa hyvin kulman läpi, saada uusi asetus läpi ja sitten vasta ruveta väistättämään. Teimme samaa hommaa ravissa ja tehtävät sujui meidän osalta hyvin. Kunhan muistin ratsastaa heti valmistellen kulmaan ratsastamista varten, tehtävät sujuivat ja S oli todella hyvä. Saralle ristiaskeleet ovat tosi helppoja, vaikka niissä on se ongelma, että se jää helposti liian hitaaksi. Laiska hevonen ja hidastavat liikkeet ovat välillä haastava yhtälö. Laukkaa teimme vain ympyrällä kaikki kolme yhtäaikaa. Lopuksi Anu antoi vielä jokaiselle ratsukolle yksityisesti loppupalautteen. Perjantain valmennuksen jälkeen olin ihan luottavaisin mielin: meillä ei ollut mitään hätää. Uuteen asiaan kun ryhtyy saattaa usko itseen loppua ja ajatella olevansa liian huono, mutta tajusin sen onneksi olevan pian ihan hölmö ajatus.
Perjantaina valmennuksen jälkeen hoidimme Saran ja kylmäsin sen jalat. Katsoimme kaiken olevan ok ja lähdimme suuntaamaan kohti hotelliamme. Hotellilla kävimme suihkussa ja laittauduimme, jonka jälkeen lähdimme äidin kanssa syömään. Hotellin alakerrassa oli Amarillo, joka sattuu olemaan yksi lempiravintoloistani. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin menemme syömään, koska sinne oli lyhyt kävellä ja tiesi saavansa hyvää ruokaa.
Lauantaina herätys oli jo kuudelta. Menimme hotellin aamupalalle heti kun sinne pääsi, jonka jälkeen lähdimme tallille. Tallilla Sara tuli iloisena höristen vastaan ja sillä ei ollut mitään hätää. Tamma oli ihan normaali oma itsensä kun laitoin sitä kuntoon. Emme ole olleet kuin kerran vai kaks yön yli reissussa ja silloinkin on ollut tuttu kaveri mukana, joten jännitin kuinka S käyttäytyy. Varasin aamulle taas enemmän aikaa, että kerkeisin kävellä pidemmän aikaa. Sara oli kuitenkin seissyt karsinassa jostain kuudesta eteenpäin ja vielä silloin oli öisin hienoa keliä, että kotona ne olivat vielä yötä olleet pihalla. Valmennus alkoi jo aamulla klo. 8.15. Verkkasin Saran taas samallalailla ja kävelin pitkään. Tällä kertaa menin kangilla, kun perjantaina menin pelkällä suoralla kumilla. Valmennus pidettiin pihalla, kun aamulla vielä keli sen salli. Nyt meitä oli vain kaksi ratsukkoa valitettavan sairastapauksen vuoksi. Valmennuksessa keskityttiin siirtymisiin ja pysähdyksiin. Ensin teimme käynnissä uraa pitkin pysähdyksiä, jonka jälkeen teimme tehtävänä nelikaarista kiemurauraa, jossa tehtiin pysähdys aina kun suoristimme ennen keskihalkaisiaa. Kiemurauran ulkopuolella saimme taas itsenäisesti ravailla ja tehdä mitä halusimme. Tehtävä sujui hyvin, mutta pysähdykset eivät ole meidän vahvuuksia. Joillekkin hevosille se on luonnollista pysähtyä tasajaloin, mutta Saralle se on jopa haasteellista. Pysähdykset pitää osata ratsastaa niin hyvin, että saa sen tasajaloin. Lopuksi tulimme myös kiemurauraa ravissa ja laukan teimme taas samallalailla kuin perjantaina eli ympyrällä. Muutaman lävistäjän tulimme myös keskiravia hakien.
 |
| Kaikki kuvat © Minna Etelämäki |
Aluevalmennusrenkaaseen pääsystä meille ilmoitettiin meidä facebook ryhmässä mistä aiemmin jo mainitsin. Tulokset eivät kuitenkaan tulleet kauhean äkkiä ja kyselinkin Pohjanmaan alueen vastaavalta joka kyseiset valmennukset järjestää, että mikä tilanne oli. Sain häneltä jo positiivista suuntaa, että olemme päässeet, mutta Anu kuitenkin kertoi lopulliset tulokset. Marraskuusta eteenpäin valmennukset ovat noin kerran kuussa ja niistä teen postauksia, niin nyt on hyvää aikaa vaikuttaa missä muodossa ja miten niitä lähden toteuttamaan.
Oletko sinä ollut joskus aluevalmennuksissa? Tai oletko joskus harkinnut hakemista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti