Katri

Olen Katri, 21-vuotias nuori nainen Etelä-Pohjanmaalta. Olen valmistunut ylioppilaaksi 2016 ja sen jälkeen olen ollut töissä kasvihuoneella. Tällähetkellä en käy töissä ja panosta harrastukseeni, keväällä olisi tarkoitus hakea opiskelemaan. Olen sosaalinen ja puhelias ihminen. Minuun on helppo tutustua, enkä ujostele uusien ihmisten seurassa. Sukujuuriani löytyy Karjalasta, joten ääni kyllä kantaa ja puhetta tulee enemmän kuin kerkiän ajatella. Kuitenkin välillä kerkiän ajatellakin ja sisälläni piilee empaattisuus. Ruoka on hyvää ja eläminen on kivaa. Kuitenkaan oman terveyden suhteen ei vastoinkäymisiltä ole vältytty ja sairastan colitis ulcerosaa eli kroonista koliittia. Lääkkeiden avulla kuitenkin koen elämäni normaaliksi, täytyy vain muistaa ne ottaa.

Tulen eläinrakkaasta perheestä ja kotona onkin kolme koiraa: Akka, Lottis ja Koda. Voitte varmaan nimen perusteella arvata kuka niistä on oikeastaan minun? Kyllä, Koda. Koda on jämtlanninpystykorvauros ja se on meidän oma kasvatti. Koda on Ritan (meidän edellisen koiran) pentu. Koda on isällä talvisin hirvenmetsästyskäytössä ja minulla taas pilallehemmoteltavana ja  heppareissuilla tähdittämässä maskotin roolia. Luonteeltaan Koda on rauhallinen ja viihtyy hyvin omissa oloissaan. Se on myös äärettömän kiltti: jos lapset tulevat sitä ärsyttämään, se vain vaihtaa paikkaa eikä rähjää. 

Vuosia sitten koirien lisäksi perheemme kasvoi yhdellä hevosella. Siilin Sparta on latvialainen puoliveritamma joka tuli meille keväällä 2012. Saran kanssa on ollut ongelmia vuosien varrella niin yhteistyön ja terveyden osalta. Loppujen lopuksi Sara osottautui oikeaksi kultakimpaleeksi ja en olisi voinut parempaa hevosta toivoa.

Kuvat © Elmer L.

Aloitin hevosharrastukseni Dimonan tallilla Nummijärvellä yli kymmenen vuotta sitten. Kävin siellä monen vuoden ajan kaverini ja äitini kanssa tunneilla. Dimonassa oppi hyvät perustaidot, mutta halusin enemmän. Halusin päästä tallin harjoituskilpailuja pidemmälle ja valmentautua. Loppujen lopuksi rupesin vuokraamaan kavereillani olevaa ylläpitoponia First of May'tä eli Memmua. Memmu oli poni joka teki kaiken mitä pyydettiin ja se oli maailman kiltein. Memmun kanssa pääsin ratsastamaan itsenäisesti ja koin elämäni ensimmäiset valmennukset sen kanssa. Memmun aikaan sain ensimmäiset ajatukseni omasta hevosesta. Vuokrasin Memmua kolme kertaa viikossa muutaman vuoden ajan.

Memmun aikana ja ehkä jopa ennen sitä kävimme yhden kaverini kanssa ratsastamassa kahta suomenhevosta. Jarru ja Possu olivat meidän lähellä, joten pääsimme niiden luokse pyörillä. Jarru ja Possu eivät olleet mitenkään korkeasti koulutettuja ja tallilla ei ollut kenttää. Kävimme niiden kanssa maastoilemassa ja välillä ratsastimme pellolla. Se oli juuri sellaista puuhastelua hevosten kanssa mitä pienenä halusikin.

Memmun jälkeen minulle tuli ylläpitoon hevonen Emilla MS tutummin Mille. Kyseessä oli erittäin määrätietoinen tamma, joka opetti kyllä millainen kauhu hevonen voi olla. Mille hyökki tarhassa päin ja sen kanssa oikeasti pelotti kun sitä haki tarhassa. Ratsastaessa se kuitenkin oli kiltti, välillä energinen, mutta ei mitään suurempia ongelmia ollut. Loppujen lopuksi saimme sen luottamuksen ja etenkin kurin, niin Mille tuli höristen tarhassa vastaan. Millen kanssa jatkoin valmentautumista, mutta kilpailuihin emme koskaan päässeet. Mille on hevonen joka eniten on opettanut, varsinkin hevosen käsittelemisestä. Mille oli meillä ylläpidossa vuoden ja nyt se laukkaakin vihreillä niityillä.

Millen jälkeen vanhempani olivat vakuuttuneita, että oman hevosen ostaminen olisi järkevää. Millen jälkeen meille tulikin ensimmäinen oma hevoseni Sara. Sara ostettiin sillä ajatuksella, että pääsisin sen kanssa kokeilemaan kilpailemista ja valmentautumista enemmän. 

 

Emilla MS 2012

Koda 2017